Joulukuun 2. päivä Etelä-Suomen Sanomat uutisoi Uusi Lahti -lehden kirjoituksen pohjalta Lahden kouluverkon tulevaisuutta pohtineen työryhmän suunnittelevan taas kerran koulujen lakkauttamista kustannuspaineiden vuoksi. Anttilanmäen koulu on taas kerran ensimmäisenä listalla, mutta myös Harju, Lotila ja Liipola-Kaikuharjun koulu tuotiin vaihtoehtoina esille. Tammikuun 15. päivä myös Metsäkankaan ala-aste laitettiin kyseiselle lakkautuslistalle. Mieleeni heräsi ajatus, onko työryhmän ideana pelotella lahtelaisia eri alueiden koulujen sulkemisella yleisen mielipiteen muokkaamiseksi, ts. laitetaan useampi koulu listalle jolloin pienimmälle jää pienin tukijoukko. Lopputulos voi näyttää näin sitten ihan demokraattiselta päätökseltä.
Lahden koulut on muutamien muiden kaupungin omistamien kiinteistöjen kanssa päästetty uskomattoman huonoon kuntoon. Näin meillä säästetään. Homevaurioita korjataan parhaillaan useammassa koulussa yhtäaikaa. Korjaustöiden valvonta on ollut uutisoinnista päätellen huonoa, jos sitä on ollutkaan, kun tehdyt korjaustyöt pitää tehdä uudelleen. Toisaalta näinhän tässä kaupungissa on lopulta hoidettu "hyödyttömät" kiinteistöt ennenkin. Kun rakennuksen päästää oikein huonoon kuntoon, on purkaminen lopulta paras ja halvin vaihtoehto. Fyysinen materiaali on kuitenkin korvattavissa.
Hieman minua ihmetyttää tämän kaupungin kouluverkon suunnitelmat. Opetushallitus on esitellyt kunnallisen lähikouluperiaatteen, jossa jokaisella koululaisella on oikeus käydä omaa lähikouluaan, eli koulua jonka alueella asuu. Tämän pohjalta myös erityistä tukea tarvitsevilla oppilailla olisi oikeus käydä omaa lähikouluaan niiden tukitoimien avulla joita hän oppimiseensa tarvitsee. Kaunis ajatus, joka kuitenkin käytännössä kaatuu olemattomiin resursseihin joihin ei käytännössä ole yhdelläkään kunnalla edes varaa. Samalla kun Lahdessa suunnitellaan koulujen yhdistämisiä ja lakkauttamisia, luokkakoot kasvavat kaiken aikaa, erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa, pienryhmiin ei riitä resursseja, yksi kouluavustaja vastaa yhtä aikaa useammasta luokasta ja aina vain edelleen supistetaan varoja tulevaisuuden tärkeimmän pääomamme kustannuksella. Näennäisillä hetkellisillä säästöillä voidaan saada lopulta melkoista tuhoa aikaan, kun kustannukset karkaavat lopputuloksena aivan eri tasolle. Yksi elämästä syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Moneenko on varaa? Mielestäni ei yhteenkään.
Loppuun kouluverkon työryhmälle ilmainen vinkki. Laskekaa monenko koulun oppilaat saadaan mahtumaan Lahden Messukeskukseen. Yksi opettaja ja iso screeni yhtä yhdistettyä luokkaa kohden ja säästöä syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti