Lasten neurologiset erityisvaikeudet ovat hieman hankala juttu. Siksi vältetään alle kouluikäisten kohdalla tekemästä tarkasti rajattuja diagnooseja. Erityisvaikeuksia ei aina edes voi tarkasti rajata, vaan mukana voi olla enemmän tai vähemmän liitännäisoireita tai pääasiallisen vaikeuden erottaminen on diagnostisestikin hankalaa. Tästä pääsenkin sitten jakamaan omaa kokemustani aiheesta. Lapsellani on diagnosoitu varhaisella iällä vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia eli kielellinen erityisvaikeus. Tähän SPD:hen liittyy hyvin vahvat Aspergerin piirteet, jotka iän myötä ovat vain voimistuneet. Reilu vuosi sitten aiemmin sivulauseella tarkkaavaisuuden ongelmat tarkentuivat erilliseen hyperkineettiseen ADHD-diagnoosiin. Toisin sanoen tämän kirjoituksen alussa esitelty kolmikanta näkyy meillä kotona konkreettisesti yhdessä pakkauksessa. Tämä puolestaan on tarkoittanut sitä, että parhaimman tuen ja tiedon saamiseksi pitää kuulua kolmeen yhdistykseen.
Liittojen kolmikantayhteistyöhön kuuluu tiedon vieminen päättäjille ja sosiaali-, terveys- ja opetusalan ihmisille. Tämä on toiminut viime vuosina ilmeisen hyvin. Samoin liitot ovat järjestäneet yhteisiä koulutuksia, mikä on taas ajatuksena loistava juttu, mutta käytännössä koulutustilaisuuksien sijainti, aikataulu ja kustannukset estävät monelta erityislapsen vanhemmalta pääsyn koulutukseen ja mielestäni juuri heidän jos kenen kuuluisi tietää näistä asioista. Tässä siis pieni kritiikin paikka. Positiivinen uutinen on, että ensikertaa viime kesänä liitot ovat olleet järjestämässä yhteistä perhelomaa jäsenilleen. Liittojen yhteistyö on ilmeisesti syventymässä ja itse pidän tätä hyvänä asiana. Toki jokaisella liitolla on oma alueensa, mutta epäilen ettei meidän perhe ole ainoa joka tällaisesta yhteistyöstä hyötyy. Vielä kun saataisiin tarvittaessa kaikki tarpeellinen tieto ja taito kulkemaan eri liitoilta paikallisyhdistyksille ja sitä kautta jäsenille paremmin. Tulevaisuus näyttää.
