Onko semanttis-pragmaattisella kielihäiriöllä ja Aspergerin oireyhtymällä yhteys?

Alkusanat: Olen vuosia yrittänyt etsiä parempaa tietoa lasten neurologisista ongelmista, erityisesti semanttis-pragmaattisesta kielihäiriöstä (aiemmin semanttis-pragmaattinen dysfasia). 2009 syksyllä löysin kirjan Kids in the Syndrome Mix, joka käsittelee monipuolisesti eri lasten neurologisia ongelmia. Harmi ettei kirjaa ole saatavilla suomeksi, sillä kirjassa on paljon hyvää tietoa.

Nettiä selaillessani löysin sattumalta Mark Huttenin ylläpitämän Asperger-aiheisen sivuston www.myaspergerschild.com, jossa yhdessä artikkelissa oli käsitelty semanttis-pragmaattisen kielihäiriön (SPD tai SPLD on käytettyjä lyhenteitä) yhteyttä Aspergerin oireyhtymään. SPLD:ssä kun on monia yhteneväisyyksiä AS:n piirteisiin ja rajaa onkin osittain melko vaikea näiden välillä vetää. Pyyntöni julkaista käännös artikkelista omassa blogissani on julkaistu ko. sivustolla, joten teen nyt oletuksen että olen saanut luvan kyseisen käännöksen tekemiseen ja julkaisemiseen.

En ole ammattilainen, joten en voi olla varma tekstin ja sen sisällön oikeellisuudesta. Omasta käytännön kokemuksesta voisin kuitenkin sanoa, että teksti kuvaa SPLD:n erittäin hyvin, sillä minä tunnistan tekstistä hyvin oman lapseni ominaisuuksia. Toivon että teksti auttaa muitakin ymmärtämään paremmin semanttis-pragmaattista kielihäiriötä.


Yhteys semanttis-pragmaattisen kielihäiriön ja Aspergerin oireyhtymän välillä

Alkuperäinen artikkeli osoitteessa http://www.myaspergerschild.com/2009/08/connection-between-semantic-pragmatic.html


Liittyykö oppimisvaikeudet suoraan Aspergerin oireyhtymään?

Aspergeriin voi liittyä oppimisvaikeuksia ja tarkkaavaisuuden ongelmia. Monella lapsella ja nuorella on ensin diagnosoitu AD/HD Aspergerin sijaan. AD/HD lapsella voi olla vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta ensisijaisesti vaikeudet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Lapsilla joilla on Asperger sosiaalisten taitojen puute on suurempi huolenaihe. Asperger nuoren varttuessa, hän alkaa tiedostamaan hyvin oman erilaisuutensa. Tämä voi johtaa masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Masennus hoitamattomana voi kulkea mukana aikuisikään.

Mikä yhteys on semanttis-pragmaattisella kielihäiriöllä ja Aspergerin syndroomalla?

Semanttis-pragmaattinen kielihäiriö

Taustaa

Semanttis-pragmaattinen kielihäiriö on alun perin määritelty oireyhtymäksi Rapin ja Allen vuonna 1983 julkaisemassa kirjassa, joka käsittelee kielenkehityksen häiriöitä. Tekstissä viitataan ryhmään lapsia, joilla esiintyy lieviä autismin piirteitä ja erityisesti kielen semantiikan ja pragmatiikan ongelmia.

Vauvaikäisenä vanhemmat ovat kuvailleet lapsiaan usein joko mallivauvoina tai vastakohtaisesti vauvoina jotka tuntuivat itkevän usein. Monet näistä lapsista jokeltelivat hyvin vähän tai aloittivat sen hyvin myöhään. Puhe saattoi olla "jargonia" paljon pidempään kuin muilla samanikäisillä lapsilla. Ensimmäiset sanat olivat myöhässä ja puheen oppiminen oli hyvin vaikeaa. Myös muita puhehäiriöitä esiintyi. Ongelmat havaittiin yleensä ensimmäisen kerran 1,5 - 2 vuoden iässä, kun lapsella oli hyvin vähän jos ollenkaan oikeita sanoja.

Monet vanhemmat olivat ajatelleet aluksi, jos heidän lapsensa olikin kuuro, koska lapsi ei alkuun näyttänyt reagoivan oikein puheeseen. Tutkimuksessa todettiin, että useimmilla lapsilla oli hyvä kuulo, vaikkakin joillain oli ollut välikorvantulehdusta ja korvat oli putkitettu.

Ongelma osoittautui olevan kielen kuuntelemisessa ja kielen merkityksen käsittelyssä. Monet lapset olivat jättäneet huomioimatta oman nimensä kuullessaan, mutta reagoivat puhelimen ja ovikellon ääneen ja jopa karkkipaperin rahinaan. Pienempänä semanttis-pragmaattisilla lapsilla huomattiin kielen ymmärtämisen ongelmat vaikeutena noudattaa annettuja ohjeita, jotka eivät kuuluneet normaaleihin rutiineihin. Varhain aloitettu puheterapia vaikutti auttavan hyvin kielen ymmärtämisen ongelmiin, niin että neljän vanhana monet lapset vaikuttivat näennäisesti toimivan erittäin hyvin.

Kun nämä lapset menivät kouluun, opettajat ja vanhemmat tiesivät, että lapsissa oli jotain "erilaista", mutta sitä ei voitu osoittaa. Joskus lapset vaikuttivat seuraavan huonosti keskustelua, mutta toisinaan he pystyivät antamaan hyvin yksityiskohtaisen selvityksen tapahtuneesta. Myöhemmin koulussa he olivat usein hyviä matematiikassa, luonnontieteissä ja tietotekniikassa, mutta heillä oli suuria vaikeuksia tuottaa kirjallisesti yhtenäistä virkettä tai leikkiä muiden lasten kanssa. He eivät myöskään osanneet jakaa ja vuorotella. Käytös saattoi olla aggressiivista, itsekästä, määräilevää, yliluottavaista, ujoa tai syrjäänvetäytyvää. Tämä saatettiin tulkita käyttäytymisen häiriöksi, joka saattoi johtaa lääkinnälliseen hoitoon, joka ei aina auttanut ja jätti nuoren entistä enemmän hämmentyneeksi siitä, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Kuten eräs 6 vuotias semanttis-pragmaattinen lapsi sanoi äidilleen: "En halua olla tuhma".


Mitä nykyään ajatellaan

Nykyään tätä kielihäiriötä ymmärretään paremmin. Tiedämme, että semanttis-pragmaattinen kielihäiriö on paljon enemmän kuin vain puheen ja sanojen ymmärtämisen ongelma. Kyseessä on paremminkin viestinnän häiriö kuin kielihäiriö. Lapsilla, joilla on semanttis-pragmaattinen kielihäiriö, on tiedon käsittelyn ongelma. Heidän on vaikea ymmärtää tapahtuman keskeisin merkitys tai pääajatus. He keskittyvät yksityiskohtiin sen sijaan. Esimerkiksi lapsi löytää kuvaan piilotetun ankan, mutta ei hän ymmärrä kuvan tilannetta tai tarinaa, tai hän huomauttaa näpystä kasvoissasi ennemmin kuin sanoo "hei".

Vastaanotamme ja käsittelemme tietoa ympäristöstämme kaiken aikaa. Etsimme aina yhtäläisyyksiä ja eroja niin, että voimme ymmärtää ja ennakoida. Lapsilla, joilla on vaikeus ymmärtää asioiden ja sanojen merkitys, on vieläkin vaikeampaa yleistää ja ymmärtää merkitys uusissa tilanteissa. Siksi he takertuvat pitämään asioita ja tapahtumia samanlaisina ja ennustettavina. Samanlaisuuden ylläpitäminen, rutiinien orjallinen seuraaminen, tiettyjen ruokien syöminen, tiettyjen vaatteiden pitäminen ja pakkomielteiden kehittyminen ovat kaikki ominaisuuksia lapsilla joilla on semanttis-pragmaattinen kielihäiriö, koska näillä lapsilla ovat vaikeus ymmärtää merkitystä niin auditiivisesti kuin visuaalisesti. Mitä enemmän ympäristössä on erilaisia häiriötekijöitä, sitä vaikeampaa tiedon käsittely heille on. Koska ihmisillä on mieli ja kyky toimia itsenäisesti, he ovat paljon vaikeammin ennustettavia ja vaikeampia ymmärtää kuin esineet tai koneet. Semantis-pragmaattiset lapset ovat usein sosiaalisia ystävien kanssa kotona tai muodollisissa kasvotusten tilanteissa kuin kiireisessä luokkahuoneessa. Tämä voi vaikuttaa lapsesta huolehtivista ilmeisen ristiriitaiselta.


Kuunteleminen ja kielen ymmärtäminen

Koska semanttis-pragmaattisten lasten on vaikea keskittyä kuunteluun, heitä häiritsee helposti äänet luokkahuoneen ulkopuolelta tai jos joku puhuu luokkahuoneen toisella puolella. He voivat puuttua keskusteluihin, joihin heillä ei ole mitään tekemistä. Heitä kuvataan usein välinpitämättömiksi tai impulsiivisiksi. He voivat pitää melua luokassa ahdistavana ja kommentoida tätä.
Joskus kun semanttis-pragmaattinen lapsi yrittää keskittyä oikein tosissaan töiden tekemiseen, hän ei kuule puhetta lainkaan ja hän jättää silloin huomioimatta myös yleiset luokassa annetut ohjeet. Monet opettajat ovat sanoneet, että joskus heidän on pitänyt mennä seisomaan oppilaan eteen tai jopa koskettaa ennen kuin saavat vastauksen.

Vaikka monet semanttis-pragmaattiset lapset pärjäävät melko hyvin, joskus jopa huomattavasti yli ikätasonsa, kirjallisissa kielen arvioinneissa, tämä ei tarkoita etteikö heillä olisi kielen ymmärtämisen vaikeutta. Se tarkoittaa, että käytössä olevat testausmenetelmät eivät kohdistu oikeisiin alueisiin, eivätkä ole vielä standardoituja.

Kuullun ymmärtämisen ongelma voi vaikuttaa hyvin vähäiseltä lapsen ollessa viiden vanha. Lapsi voi vastata hyvin pitkäänkin ohjeeseen, kuten "laita sininen kynä ison kirjan alle", koska esineet ovat olemassa, koska tilanne on tässä ja nyt, ja koska välkyillä semanttis-pragmaattisilla lapsilla on yleensä hyvin vähän vaikeuksia ymmärtää näkyviä käsitteitä, kuten koko, muoto ja väri, ja tällä alueella hän voi olla hyvin edellä ikätovereitansa. Toinen erittäin tärkeä seikka on, ettei tehtävä vaadi mitään tietoa ohjeen antajasta.

Semanttis-pragmaattiselle lapselle kommentit ja kysymykset kuten "Mistäs sinä sitten tulit?.., Mitä teet myöhemmin?" ja "Sepä oli erittäin nokkelaa sinulta!", ovat paljon vaikeampia ymmärtää. Tällainen kieli edellyttää muutakin kuin kuuntelemista ja sanojen ymmärtämistä. Pitäisi ymmärtää mitä puhuja ajatteli ja aikoo. Täytyisi ymmärtää kuvainnollisia ilmauksia ja aikakäsitteitä myös.

Semanttis-pragmaattisen lapsen kyky ymmärtää saattaa täysin kadota, kun opettaja alkaa keskustella, kertoo vitsin, tai tekee muutaman sarkastisen huomautuksen kesken opetuksen. Semanttis-pragmaattisesta lapsesta tämä tuntuu usein hyvin epämiellyttävältä, koska he ottavat kaiken kirjaimellisesti. Jos muut lapset ovat tietoisia tästä, he voivat oppia kiusaamaan ja hyötymään tästä.

Koska semanttis-pragmaattisen lapsen on vaikea ymmärtää mitä muut ihmiset ajattelevat kun he puhuvat, he eivät voi ymmärtää kun ihmiset valehtelevat tai pettävät heitä. Lapselta on voitu koulussa viedä eväät tai taskurahat, eikä lapsi ole jälkikäteen pystynyt kertomaan selvästi mitä oikein oli tapahtunut.


Puhuminen

Ymmärtämisen ongelmien lisäksi semanttis-pragmaattisilla lapsilla on myös vaikeuksia puheen kanssa. Vanhemmat ja opettajat eivät tätä aina huomaa, sillä usein lapsi osaakin keskustella varsin sujuvasti. Se on tietty erityinen kielen käyttötapa, joka paljastaa semanttis-pragmaattisen vaikeuden.

Semanttis-pragmaattiset lapset oppivat kieltä eritavalla; he näyttävät oppivan enemmän mieleenpainamalla, kuin siten mitä yksittäinen sana todella tarkoittaa; joten he eivät voi käyttää kieltä samalla laajuudella ja joustavuudella kuin muut lapset. Semanttis-pragmaattiset lapset muistavat valtavat määrät aikuisilta opittuja lauseita, mutta koska he eivät ole varmoja, mitkä osat ovat tärkeämpiä kuin toiset, he oppivat puhujalta kaiken tarkasti aina intonaatiota ja aksenttia myöden! Joskus voit kuulla itsesi puhuvan. Kaiken kaikkiaan lapset puhuvat paljon enemmän kuin todella ymmärtävät. Jotkut lapset käyttävät tasaista tai laulavaa puhetta, kun toistavat muiden ihmisten puhetta.

Semanttis-pragmaattiset lapset muistavat usein käyttää tätä "kaikukieltä" oikein, joten he voivat kuulostaa hyvinkin varttuneilta, mikä on taas vahvasti ristiriidassa heidän kypsymättömien sosiaalisten taitojen kanssa. Kuitenkin, kun pyydät heitä antamaan sinulle selvityksen jostain tapahtumasta tai haluat keskustella jonkin kuvan tarinasta, jota ei ole harjoiteltu, löytyy sanat haparoiden ja koko kerronta on hyvin katkonaista. Yksi äiti kuvaili kuinka hänen 5-vuotias poikansa kertoili luokassaan asioita käyttäen hänen sanojaan, mutta poika ei osannut koskaan selittää, mitä hän oli tehnyt koulussa tai että hän olisi osannut kysyä opettajalta apua.

Kun analysoidaan semanttis-pragmaattisen nuoren puheen sisältöä, sisältää se sopimattoman paljon kaikuna opittuja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja ja hyvin vähän sitä, mitä ihmiset tuntevat ja ajattelevat. Semanttis-pragmaattiseen kielihäiriöön liittyy se, etteivät lapset tee eroa ihmisten välillä. Aikuisia, lapsia, opettajia ja vanhempia kohdellaan samoin. Kun Adam sanoi vieraalle "Älä puhu minulle noin" hänen ymmärrettävästi ajateltiin olevan erittäin epäkohtelias, vaikka itse asiassa hän yksinkertaisesti toisti jotain, mitä oli sanottu hänelle itselleen. Semanttis-pragmaattisen lapsen sopimaton tai kypsymätön kielenkäyttö voi olla erittäin kiusallista. He voivat sanoa asioita, kuten "miksi tuolla naisella on noin iso nenä". He saattavat kertoa perheen salaisuuksia henkilölle, jolta asia olisi haluttu pitää salassa. On helppo ymmärtää, miksi aikuiset voivat kokea semanttis-pragmaattisen lapsen ajoittain jopa raivostuttavana.

Ongelmat puheessa tulevat esille erityisesti keskustelutaidoissa. Ensinnäkin viivästynyt sosiaalisten taitojen kehitys tarkoittaa, että nuorempana lapset ovat paljon kiinnostuneempia itsestään kuin muista ihmisistä, joten he valitsevat yleensä puheenaiheensa itsestään, perheestään tai erityisistä mielenkiinnonkohteistaan.
Koska he eivät ymmärrä riittävästi keskustelukumppaniaan, he eivät yleensä ymmärrä ettei tämä saata olla kiinnostunut lainkaan heidän uusimmasta pakkomielteestään ja semanttis-pragmaattisen kielihäiriön vuoksi nuorella ei ole aavistustakaan, mikä hänen tarinassaan on olennaista ja mikä ei, ja pyrkiessään kuvata menneitä tapahtumia, hän pyrkii kertomaan ne hyvin yksityiskohtaisesti, eikä huomaa kuuntelijassaan ikävystymisen merkkejä. Hän voi toisaalta uskoa, että hänen kuuntelijansa jakaa hänen ajatuksensa täysin. Hän saattaa tehdä oletuksen, että asia on yleisesti tiedossa, ja samalla virheellisesti olettaa keskustelukumppaninsa myös tietävän tämän, jolloin hän saattaa saada kysymyksiin asiasta vain yhden sanan vastauksia.

Päällimmäisenä edellä kuvatuissa ongelmissa on, että semanttis-pragmaattinen nuori voi ymmärtää keskustelukumppaninsa väärin ja hän voi antaa varsin omalaatuisia vastauksia. Tai hän voi, jos on tarpeeksi taitava, vaihtaa puheenaihetta ja suunnata keskustelun takaisin asiaan, mitä hän itse ymmärtää ja puhua vain sulkeakseen kumppaninsa pois keskustelusta. Keskustelu voi johtaa hyvin outohin tilanteisiin, jos et ole tietoinen vastapuolen semanttis-pragmaattisesta kielihäiriöstä.


Muiden ajattelun ymmärtäminen

Jotkut SPD lapset oppivat taitaviksi kertomaan kuvista tai kuvasarjoista, mutta heidän huomionsa keskittyy pelkkiin näkyviin tosiasioihin. Kyvyttömyys kertoa kuvassa esiintyvien ihmisten ajatuksista tai aikomuksista tarkoittaa puutetta luovuudessa ja abstraktien asioiden käsittelyssä, tai he eivät osaa päätellä tai tehdä järkeviä ennustuksia tapahtumista. He takertuvat havaittaviin yksityiskohtiin kuvassa ymmärtämättä kokonaisuutta.

Semanttis-pragmaattisella nuorella on vaikeuksia nähdä maailmaa toisten silmin tai ymmärtää, että muut ihmiset ajattelevat eri tavoin kuin itse. Tämä tarkoittaisi puutteellista "mielen teoriaa".

Lapsen "mielen teorian" kehittymisestä on ollut viime aikoina paljon tutkimuksia. Tutkijat ovat käyttäneet uskoteltuja tarinoita ja petostehtäviä (joilla testataan nuoren kykyä ymmärtää, että ihmiset, jotka eivät jaa samoja tietoja käyttäytyvät eri tavalla) sen määrittelemiseksi, milloin lapset alkavat kehittää tätä taitoa. Tutkijoiden mielestä jo neljä-vuotiaalla on varsin hyvä käsitys mielestä, mutta Autismin kirjoisilla tämä on paljon vaikeampaa.

Useimmat Autistiset lapset eivät koskaan saavuta monimutkaista mielen teoriaa, mutta semanttis-pragmaattisen kielihäiriön kohdalla mielen teoria kyllä saavutetaan, mutta myöhemmässä kehitysvaiheessa kuin muut taidot. Tämä sosiaalisuuden puute hankaloittaa erityisesti semanttis-pragmaattisen nuoren elämää. On vaikea ystävystyä oman ikäisten kanssa ja on taipumus kallistua kohti joko nuorempia tai paljon vanhempia lapsia, ellei ole muitakin semanttis-pragmaattisia lapsia luokassa - he kun näyttävät vetävän toisiaan puoleensa kuin magneetit. Mielestämme semanttis-pragmaattisten lasten on hyvä viettää aikaa yhdessä, jotta he voivat tuntea olevansa vertaistensa keskuudessa, eivätkä jatkuvasti kehittyneempien ikäistensä armoilla.

Mielestämme opettajan pitäisi kertoa muille lapsille, mahdollisimman yksinkertaisesti, miksi semanttis-pragmaattinen nuorukainen ei vastaa ja samalla pitää silmällä hänen haavoittuvuuttaan luokan sisä- ja ulkopuolella.


Luova leikki

Tutkijat ajattelevat, että semanttis-pragmaattisella lapsella vaikeus luovaan leikkiin ja asioiden mieltämiseen, on samaa kognitiivista alkuperää. Kyky erottaa oma ajattelu toisen henkilön ajattelusta alkaa syntymässä ja kehittyy sitten vuorotteluleikeistä aina jaetun huomion peleiksi. Niin imetys kuin varhaiset leikit, kuten kurkistusleikki, vaativat vuorottelua ja asioiden mieltämistä.

Noin 1,5 vuotiaina lapset ottavat askeleen eteenpäin mieltämisessä, he pystyvät hyvin abstraktiinkin ajatteluun, mutta pystyvät vaihtamaan abstraktista konkreettiseen ajatteluun hyvin helposti. He voivat esimerkiksi leikkiä, että lelukuppi on puhelin, mutta ymmärtävät myös sen, että lelukuppi on oikeasti vain kuppi.

Unilelut voivat saada muuta merkitystä, kun niistä tulee henkilöhahmoja, joita viedään nukkumaan, syömään tai jopa tappelemaan lapsen puolesta. Kolmevuotias tietää miten vaihdetaan mielikuvitusleikistä todellisuuteen ja kavereiden kanssa kehitellään tarinoita "Leikitään, että sä olet...".

Semanttis-pragmaattiselle lapselle tällainen abstrakti ajattelu on hyvin vaikeaa. Tämä tekee leikeistäkin vähemmän luovia. Rakennuspalikat ovat aina rakennuspalikoita, kunnes joku kertoo mitä muuta niillä voi tehdä. Semanttis-pragmaattiset lapset saattavat vaihtaa nopeasti lelusta toiseen tai leikkiä jatkuvasti samalla. Heitä kiinnostaa huomattavasti enemmän oikea toiminta, kuten vesi, motoriset leikit, koneiden käyttö, siivoaminen ja lelujen pinoaminen. Monet semanttis-pragmaattiset lapset ymmärtävät yhteyden, että lelukuppia voi käyttää leikissä kuten oikeaa kuppia. He eivät kuitenkaan osaa näytellä. Lapsi jolla on teeskentelemisen taito, osaa ottaa toisen roolin ja käyttää persoonaansa tarinan juonen kehittämiseen.

Välkyt semanttis-pragmaattiset lapset yrittävät ratkaista teeskentelemisen taidon mysteerin matkimalla muiden käytöstä tai kopioimalla vanhempien käyttäytymistä, samoin kuin he usein kopioivat puhetta. Jotkut lapsista kopioivat tarkalleen heitä kiinnostavia TV-ohjelmia, joka nopeasti herättää ajatuksen luovuudesta, mutta itseasiassa kyse on yksinkertaisesti yksityiskohtaisesta kopioimisesta. Tätä voisi kutsua toiminnalliseksi näyttelemiseksi. Teeskennellyn erottaminen todellisuudesta voi aiheuttaa joillekin TV:tä katseleville lapsille isoja ongelmia. Semanttis-pragmaattiset lapset pitävät erityisesti piirretyistä ja vähän vanhempana myös elokuvista. Vanhempien tulisi kuitenkin seurata millaisia ohjelmia lapsi katsoo, välttää väkivaltaisia ohjelmia, ja selittää mikä on totta ja mikä ei.

Luovuuden puute tulee usein esille myös piirtämisessä. Taito piirtää kerronnallisia kuvia kehittyy semanttis-pragmaattisilla lapsilla vähän myöhemmin. Kun opetetaan kasvojen piirtämistä, piirtää lapsi ne aina samalla opitulla tavalla. Jotkut lapset piirtävät vain kopioimalla, tai ainoastaan vain heille tärkeästä aihealueesta. Kun toinen piirtää vain pyramideja, toinen piirtää vain hevosia. Vain harvat, kyvykkäimmät pois lukien, pystyvät piirtämään tarinan joka ei ole joka kerta samanlainen.


Motoriset vaikeudet

Useilla semanttis-pragmaattisilla lapsilla on ongelmia hienomotoriikan kanssa. Kynän käyttö ja kirjoittaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi tarvita apua oikean muotoisten kirjainten tekemisessä.

Myös lieviä karkeamotoriikan ongelmia voi esiintyä, joita ei aina varhain huomatakaan, poikkeuksena esim. näkyvä erikoinen kävelytyyli. Polkupyörällä ajamaan oppiminen myöhästyy, voimistelu saattaa tuntua vaikealta, ja sääntöjen seuraamista vaativat lajit, kuten esim. jalkapallo, eivät kiinnosta. Havaintokyvyn ongelmat voivat vaikuttaa myös suoritukseen käytännössä, esim. nuori, joka osaa selostaa miten valmistetaan 3 ruokalajin ateria, mutta ei osaa laittaa hilloa leivälle.


Muistitaidot

Monilla semanttis-pragmaattisilla lapsilla on poikkeukselliset muistitaidot, jotka kompensoivat kommunikaatiotaitoja. Lapset muistavat yksityiskohtaisesti vanhoja tapahtumia, jotka muut perheenjäsenet ovat jo kauan sitten unohtaneet. Monilla on laaja varasto sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja, kuten tuli jo aiemmin todettua. Useat muistavat ajoreitit niin, että voivat opastaa vanhempiaan pitkiäkin ajomatkoja. Jotkut muistavat loistavasti lukemansa, kun toiset muistavat sävelet.


Koulunkäynnistä

Luokallisessa oppilaita koulumenestys on hyvin vaihtelevaa. Semanttis-pragmaattisen lapsen itsekeskeisyys tarkoittaa sitä, että hän ymmärtää opiskeltavan aineen vain omasta näkökulmastaan. Kieltäytyminen koulutyöstä voi tarkoittaa sitä, ettei työllä ole mitään merkitystä hänelle, ja vihjata opettajalle sekä vanhemmille että koulutöitä pitäisi täydentää konkreettisella jaetulla kokemuksella. SPD lapsilla on usein hyvä numeropää, mutta jo yksinkertaisten yhteenlaskujen ymmärtämisen hitaus voi ihmetyttää opettajaa ja vanhempia. Vaikuttaa siltä, että abstraktit symbolit yhteenlasku (+) ja vähentäminen (-) saattavat jäädä merkityksettömiksi ellei lapsi saa tehdä omiaan. Myöhemmällä iällä ilmenee myös vaikeuksia ymmärtää rahan arvo tai aikakäsitteet, elleivät nämä ole yksi erityisistä mielenkiinnonkohteista.

(Suom. huom. Kannattaa muistaa, että tämä artikkeli tarkastelee asiaa Yhdysvaltojen koulujärjestelmän mukaisesta näkökulmasta.)

Ajattelemme, että nämä vaikeudet voidaan hoitaa, jos ne huomataan ajoissa. SPD lapset pärjäävät usein hyvin koulun ensimmäisinä vuosina. Ongelmia tulee myöhemmin, kun apua ei ole enää helposti saatavilla. Käsiala ja luova kirjoittaminen ovat ala-asteen suurimmat ongelmat.

Ehdotamme, että jos käsiala on vielä yhdeksän vuotiaana lukukelvotonta, ei ole juurikaan järkeä itsepintaisesti vaatia käsinkirjoitusta, vaan olisi parempi kannustaa kirjoitustaidon kehittämistä tekstinkäsittelyn avulla.

Luova kirjoittaminen, ennemmin kuin näyttelemisleikit, on jotain joka voikin pysyä muuttumattomana. Monille SPD lapsille on helppoa purkaa omia kokemuksiaan tai mukailla tarinoita. Tiedämme yhden SPD nuoren, joka muistaa valtavan määrän tarinoita ja osaa yhdistellä niitä uudelleen niin, että on jopa palkittu luovasta kirjoittamisesta.

Jotkut SPD lapset oppivat lukemaan aikaisin, mutta eivät ymmärrä lukemaansa. Tätä kutsutaan nimellä hyperleksia. Joillekin lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa, ja tätä kutsutaan nimellä dysleksia eli lukihäiriö. Vielä ei osata varmasti ennakoida kumpaan ryhmään lapsi jolla on näitä vaikeuksia kuuluu.

Semanttis-pragmaattinen kielihäiriö on erittäin monimutkainen ongelma, eikä sitä vielä täysin ymmärretä. Tiedetään, että ongelma liittyy abstraktiin ajatteluun ja asioiden mieltämiseen, mutta kuten kaikki lapset SPD:n omaavatkin ovat erilaisia. Heillä on omat yksilölliset persoonansa, omat yksilölliset taitonsa ja omat yksilölliset tarpeensa.


Koulusta

Joillakin lapsilla on lieviä oppismisvaikeuksia SPD:n lisäksi ja menestyvät parhaiten erityiskouluissa, mutta monet lapset pärjäävät hyvin normaaliopetuksessa varsinkin kun tukea on saatavilla (kouluavustaja, puheterapia/-opetus, yms.). Uskomme, että kun opimme lisää tästä vaikeudesta, pystymme tarjoamaan oppimisympäristön joka vastaa parhaiten tähän tarpeeseen.

Lahjakkaiden SPD lasten kohdalla uskomme että tärkein kysymys kuuluu "Mikä tekee tästä SPD lapsesta ainutlaatuisen?" Hänellä on erilainen tyyli oppia, mikä edellyttää erityistä ymmärtämistä ja erilaista lähestymistapaa. Tukeaksemme hänen itsetuntoaan ja vähentääksemme hänen levottomuuttaan/ahdistuneisuuttaan tasolle, jolla hän voi oppia, pitäisi ehkä lähteä liikkeelle siitä mihin hän pystyy, eikä siitä mihin hän ei pysty.

Kun ymmärrämme selvästi hänen taitonsa ja tarpeisiinsa, odotuksemme tulisi olla realistisempia ja sanomisemme vähemmän rankaisevaa. Lapsi ei välttämättä näytä hämmentyneeltä, kun hän on rikkonut luokan sosiaalisia sääntöjä, mutta hän tuntee epäonnistuneensa, jos hänet on kyllästetty sanoilla "tuhma", "typerä" ja "ei järkeä". Hänen tarvitsee vain tietää, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ole hyväksyttävää.

SPD lapset oppivat hyvin nopeasti säännöt jos ne tuodaan esiin ja pitää niistä kiinni paljon orjallisemmin kuin muut lapset. Hyvän opetuksen salaisuus on ennakoida, milloin näitä sääntöjä saattaa olla tarpeen tarkistaa. SPD lapset toimivat usein parhaiten pienissä, hallituissa "vanhanaikaisissa" luokissa.


Varttuminen

Yhdenkään SPD lapsen varttumista aikuisikään ei ole seurattu, mutta tiedämme sen, että lapset joiden ongelmat on tunnistettu varhain, ja joiden käyttäytymis- ja kommunikaatio-ongelmat on tunnistettu osana oppimishäiriötä, sopeutuvat parhaiten joukkoon aina yläasteen loppuun saakka (USA Junior High School). Jotkut selviytyvät lukioon (Senior High School) ja yhden odotetaan pyrkivän yliopistoon. Muut nuoret ovat yksinkertaisesti liian haavoittuvaisia selviämään sosiaalisesti yleisestä opetuksesta, vaikka akateeminen työ olisikin tähtäimessä. Toivomme, että heitä varten voitaisiin järjestää paikallisesti erityisopetusta, että lukion käynti tulisi mahdolliseksi. (Suomessa tilanne on onneksi toisin- suomentajan huomautus)

Asia jonka tiedämme varmaksi on se, että SPD lapsilla on ongelma tunnistaa mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää ja mikä taas ei ole hyväksyttävää. Siksi olisi hyvä etteivät semanttis-pragmaattiset lapset joutuisi opiskelemaan käytöshäiriöisten oppilaiden kanssa. Uskomme että käytöshäiriöiden läsnäolo vain kärjistää SPD lasten ongelmia.

Olemme huomanneet myös, että semanttis-pragmaattiset lapset joilla on vaikeuksia seurata normaalia opetusta, päihittävät ikätoverinsa erityiskoulussa, varsinkin jos puheterapiaa on saatavilla ja koululla on tahtoa kehittää toimintaansa oppilaiden parhaaksi.

Kaikupuhe, ymmärtämisen ongelmat ja yhteistyöstä kieltäytyminen ovat kaikki minimoitavissa oikein keinoin.

Semanttis-pragmaattiset lapset hyötyisivät todennäköisesti mukautetusta opetussuunnitelmasta, jonka avulla opettajat ja puheterapeutti toimivat yhteistyössä toteuttaessaan integroidun opetuksen ja kommunikoinnin ohjelman. (Suomessa pitäisi olla arkipäivää, onneksi.)

SPD lapset pärjäävät yleensä hyvin jos viettävät aikaa sosiaalisilta taidoiltaan saman tai hieman heikompi taitoisten seurassa. He tarvitsevat sekä sosiaalisesti että älyllisesti ikäistensä seuraa. Lapsia jotka rohkaisevat tai vaativat vuorovaikutusta huomiotta jättämisen sijaan.

Semanttis-pragmaattiset lapset tarvitsevat ylimääräistä puhumisen harjoittelua, eivät vähemmän. Saadessaan apua, semanttis-pragmaattinen pystyy voittamaan suurimman osan kielen ymmärtämisen ongelmista. Jotta keskustelu olisi ajankohtaista ja tarkoituksenmukaista, heidän täytyy "tietää" kuka heidän keskustelukumppaninsa on.


Autistinen jatkumo (Autistic continuum)

Tämä sana koskee kaikkia lapsia, jotka jakavat samat erityiset kognitiiviset puutteet, jotka aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa, kielellisissä ja teeskentelemisen taidoissa. Vaikeammassa päässä tätä jatkumoa ovat lapset jotka ovat autistisia, syvästi autistisia tai klassisesti autistisia.
Toisessa päässä ovat lapset, joilla ongelmat ovat pienempiä ja diagnoosina semanttis-pragmaattinen kielihäiriö tai autismin kirjon oireet.


Autismin kirjon oireet

Tämä vähän aikaa sitten hyväksytty nimitys viittaa lapsiin, jotka ovat joissain normaalin ja autistisen välimaastossa. Nimityksiä kuten epätyypillinen Autismi, Aspergerin syndrooma tai semanttis-pragmaattinen kielihäiriö käytetään usein ja ne kaikki kuvaavat samanlaisia mutta eriasteisia ongelmia kommunikaatiossa. Kaikilla "Autistisen jatkumon" lapsilla, syvästi autistiset mukaanlukien, on kielen kanssa semanttis-pragmaattisia ongelmia, ja siksi niitä kaikkia olisi tarkasteltava autismin yhteydessä. Kaikki jakavat saman vaikeuksien kolmion, sosiaaliset taidot - teeskentelemisen taidot - kielelliset taidot.

Semanttis-pragmaattiset lapset ovat se ryhmä, jotka ovat sosiaalisesti kyvykkäimpiä, mutta joilla on eniten ongelmia oppia kielen perustaidot. Kuitenkin heidän vaikeuksien oletetaan hämärtyvän lieväksi eksentrisyydeksi aikuisuuteen mennessä.

Asperger lapsilla on enemmän ongelmia sosiaalisissa taidoissa, mutta he oppivat yleensä aikaisin sujuvan puhumisen. Aikainen ymmärtämään oppiminen näyttäisi kostautuvan sosiaalisissa taidoissa ja päin vastoin. Kun lapset varttuvat, on vaikea sanoa mikä nimitys sopisi parhaiten. Monet lapset kehittyvät huimasti ja diagnoosit voivat vaihtua.


Ongelmien nimeäminen

On perusteltua, ainakin ensimmäisinä vuosina ja erityisesti kyvykkäimpien lasten kohdalla, välttää tarkasti nimettyä diagnoosia kuten Autismi ja kuvailla lasta joka voi kehittyä huimasti koulun alkuvaiheessa ennemmin kuuluvan Autistiseen jatkumoon tai Autismin kirjoon.

Kuitenkin tarkemmistakin diagnooseista on hyötyä, etenkin kouluikäisillä, niin tutkimuksellisesti kuin resurssien suunnittelussa. Autistisella lapsella jolla on vaikeat oppimisvaikeudet ja erittäin lahjakkaalla semanttis-pragmaattisella lapsella on huima ero. Kun kuvaillaan autistisen jatkumon lapsia, pitäisi kuitenkin muistaa puhummeko sosiaalisista kyvyistä vai enemmän yleisemmistä oppimisvaikeuksista. Nämä kaksi kun eivät välttämättä kulje käsi kädessä.

Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että SPD lapsilla on vähemmän oppimisvaikeuksia kuin autistisilla lapsilla.


Ongelman alkuperä


Nykyään ajatellaan, että autismin kirjon ongelmat kulkevat perheessä. On huomattu, että kun perheessä yksi lapsi kuuluu autistiseen jatkumoon, toisellakin lapsella voi olla lievempiä kommunikaatio-ongelmia, erityisesti pojilla.

Äidit ja isät kysyvät - Miksi? Kuten varmaan jo päättelit, on vahvaa näyttöä että nämä ongelmat ovat perinnöllisiä. Autismin kirjon ongelmiin liittyy joskus myös muita perinnöllisiä ongelmia, kuten Fragile-X-oireyhtymä, Rettin oireyhtymä ja Tuberoosiskleroosi.

Ajattelemme että ongelma on paljon monimutkaisempi kuin, että toinen vanhempi välittää ongelman edelleen. Kuten kaksi kuulevaa äitiä ja isää saattavat saada kuuron lapsen, uskomme että kaksi tervettä äitiä ja isää voivat saada lapsen, jolla on kommunikaatiohäiriö.

Jotkut semanttis-pragmaattisten lasten äidit ja isät ovat kuvailleet eksentrisiä sukulaisia, tai psykiatrisia ongelmia, mutta näin ei ole aina. Meillä on vielä paljon opittavaa geeneistä ja perinnöllisyydestä. Voidaan kuitenkin todeta, että pojilla on 6:1 suurempi todennäköisyys näihin ongelmiin kuin tytöillä.

Joskus on kerrottu vaikeasta synnytyksestä ja epäilty mahdollista synnytyksessä syntynyttä aivovauriota. Tämä voisi olla mahdollista, mutta erittäin epätodennäköinen syy näin erityiseen ongelmaan. Uskomme että geenit altistavat lapsen näille ongelmille.


Ennuste

Semanttis-pragmaattinen häiriö ei ole sairaus kuten diabetes. Se on kehityksen häiriö, joka paranee vanhetessaan. Edistyminen on todennäköisesti riippuvainen yleisestä älykkyydestä ja annetusta tuesta. *Hoitokeskukset kuten Heathlands, toivovat maksimoivansa tällaisen parantumisen tarjoamalla tukea ja ohjausta koko lapsuuden ajan.

Vielä 10 vuotta takaperin tunnistimme vain vaikeasti autistiset lapset. Lapset olivat joko autistisia tai ei autistisia. Tämä tarkoitti, että monet autistisen jatkumon lapset, joilla oli hyvin lieviä ja erityisiä oppimisvaikeuksia, jäivät ilman diagnoosia ja apua. Monet sivuutettiin omituisina, kielihäiriöisinä tai käyttäytymisongelmaisina, jättäen vanhemmille paljon ratkaisematonta syyllisyyttä.

Nykyään huomioidaan myös ne lapset, joilla vain lieviä sosiaalisia ongelmia, joilla on mahdollisuus laajentaa erityistä kiinnostustaan ja kykyjään jopa ikätovereittensa valtavirtaa paremmin.

Se synkkä kuva joka autismista ja kehitysvammaisuudesta on aikanaan maalattu, ei enää vältämättä seuraa. Jos olet vanhempi ja saanut tämän artikkelin luettavaksesi, sinun pitäisi nyt tuntea itsesi kohtuullisen optimistiseksi.


Tunnusmerkkejä

(Seuraavassa listana havaintoja yleisimmistä SPD:n tunnusmerkeistä. Eivät esiinny kaikki yhdessä!)

0-2 vuotta:

1. "Kultainen" vauva.
2. Yksinolija.
3. Ei aina katso sinua oikein kun juttelet.
4. Ei jokeltele paljon.
5. Ei välitä unileluista.
6. Vaikea lapsi, joka ei ymmärrä vaaraa.
7. Valikoiva syöjä
8. Vastaa omituisesti ärsykkeeseen (esimerkiksi kosketus, kipu, melu)
9. Osoittaa myöhään tiedon jakamisen taidon.
10. Tunnistaa itsensä myöhään peilistä tai valokuvasta.
11. Puhe tulee myöhässä
12. Ei rajoja.
13. En ole kiinnostunut vauvojen peleistä.
14. Liian takertuva tai vaeltelija.
15. Epäiltiin kuuroksi.


2-4 vuotta:

1. Kuullun ymmärtämisen vaikeuksia ilmenee
2. Parempi keskustelija kotona kuin koulussa.
3. Ei osaa pelata tai seurustella muiden lasten kanssa
4. Ei osaa jakaa.
5. Ei osaa aloittaa "teeskentely"leikkejä muiden lasten kanssa. (Leikitään että sä olet...)
6. Vaikeus lopettaa.
7. Ei rakenna paljon Legoja tai rakentaa yleensä samoja.
8. Toistaa kaikupuheena ihmisten keskustelut, tarinat ja tv-ohjelmia.
9. Hyvä palapeleissä, väreissä, numeroissa, muodoissa.
10. Pitänyt opastaa milloin ja miten tervehditään.
11. Oppii myöhään kerronnallisen piirtämisen. Suosii raapustelua.
12. Rakastaa musiikkia ja muistaa hyvin sävelet.
13. Ei pyydö apua - liian itsenäinen.
14. Erityiset mielenkiinnonkohteet kuten autot, dinosaurukset ja Michael Jackson!
15. On vuorovaikutuksessa joko karkea käytöksinen tai jäljittelevä.
16. Katsoo TV:stä vain piirrettyjä tai luonto-ohjelmia
17. Mieltää auttamisen todelliseen toimintaan, kuten koneiden käyttö tai pyykinpesu.
18. Mieluummin "lukee" omaa tarinaansa (Tuomas Veturi).
19. Roolin leikkiminen on vain toiminto, ilman varsinaista juonta/aihetta.
20. Pukeutuu harvoin.
21. Kiukuttelee usein.
22. Erittäin aktiivinen - ei malta rauhoittua kovin pitkäksi aikaa.
23. Ei sopeutunut päiväkotiin.


Kouluikäisten kehitys:

1. Voi olla töykeä tai sanoa asioita, jotka nolostuttavat sinua.
2. Lähestyy ihmisiä väärin, yrittäen suudella tai halata, tai tulee liian lähelle toista.
3. Ei pärjää väkijoukossa, kuten kokouksissa tai juhlissa.
4. Ei pysty seuraamaan opetusta luokkahuoneessa.
5. Ei saa ajatuksiaan paperille.
6. Ei osaa kertoa mitä teki koulussa ilman yhteistä tietoa.
7. Vaikeus selviytyä kouluruokailusta (esim. mieliruoat, hidas syöjä, ympäröivä melu häiritsee, keskusteluun liittyvät odotukset).
8. Häiriintyy luokkahuoneessa.
9. Ei näe itseään ryhmän jäsenenä.
10. Ei osaa kysyä opettajalta apua.
11. Ei osaa katsoa silmiin tai tulkita kasvojen ilmeitä asianmukaisesti.
12. Ei pidä jalkapallosta tai muista monimutkaisien sääntöjen ​​peleistä.
13. Ei osaa seurata tarinaa kirjasta.
14. Ei osaa vuorottelua keskustelussa.
15. Ei ymmärrä abstrakteja käsitteitä, kuten: huomenna, ensi viikolla, luulisin, toivoisin.
16. Ei käytä paljon eleitä kuten hartioiden nostelu.
17. Erinomainen määrä käsitteitä, mutta vaikeuksia ymmärtää + tai -, tai kellonaika tai rahan arvo.
18. Sujuva puhuja, mutta haluaa puhua vain itselle tärkeistä asioista.
19. Seuraa omia mielenkiinnonkohteitaan mieluummin kuin luokkatovereidensa.
20. Seuraa sääntöjä orjallisesti, ja odottaa tätä kaikilta muiltakin.
21. Muistaa hyvin paikat ja tapahtumat.
22. Ei ole ketään erityistä ystävää, mutta hallitsee joitakin lapsia tai leikkii itsekseen.
23. Pitää kertoa kuinka käyttäydytään.
24. Oppii lukemaan myöhään tai on oikea "super"lukija.
25. Kirjaimellinen ymmärtäminen - ei tiedä milloin on kyse sarkasmista, milloin vitsistä.
26. Naiivi ja kykenemätön näkemään muiden petosta.
27. Pinttynyt tapa kysellä. Vastaukset eivät tyydytä häntä.
28. Huono käsiala
29. Vaikuttaa paljon ikäistään ja älykkyyttään lapsellisemmalta.
30. Kuulostaa joskus varttuneelta.
31. Alisuorittaja koulussa.


Vaikeuksien yhteenveto

Sosiaaliset/Emotionaaliset viiveet ja häiriöt:

• lähestyy lapsia ja aikuisia sopimattomasti.
• lapsellinen.
• vaatii paljon aikuisen huomiota.
• vaikeus ystävystyä oman ikäisten kanssa.
• ei ymmärrä asemaa/statusta. (auktoriteettia)
• ei tunnista eroa hyvän ja huonon käyttäytymisen välillä ellei tätä kerrota.
• ei ymmärrä muiden ihmisten aikomuksia.
• itsekeskeinen.
• pahoittaa mielensä jos tekee virheen, mutta ei tunne häpeää.
• vähäinen empatia
• naiivisuus


Kielivaikeudet:

• sekoittaa sanoja
• keskustelu voi kuulostaa liian vanhalta tai töykeältä.
• vaikeus jakaa tarkkaavaisuutta ja ymmärtää asiayhteyksiä.
• varhainen sanaston epäsuhta sanoista verbeihin.
• ei aloita keskustelua asianmukaisesti.
• ei käytä kieltä sosiaalisesti, eikä yleensä välitä sosiaalista tervehdyksistä.
• varhaiset ongelmat kuuntelussa ja ymmärtämisessä.
• helposti hajamielinen.
• oppii puhumaan myöhään ja osoittaa myöhään kunnioitusta.
• myöhemmin muutamia sanoja kuvailemaan toisten ajatuksia, tunteita ja aikeita.
• voi olla myös muita kieliongelmia, kuten sujuvuus tai puhehäiriö.
• ei ole kiinnostunut tai ei pysty seuraamaan aiheita oman kokemuksensa ulkopuolelta.
• "Yli"käyttää sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä lauseita tai epätarkkoja pronomineja esim. "tuolla".
• heikko auditiivinen erottelu, voi kuulla sanoja väärin esim. *"pinaatti" ja "timantti". (*omalta lapselta lainattu esimerkki)
• hiljainen vauva.
• keskittää huomionsa yhteen asiaan vilinän keskellä.
• vaikuttaa joskus kuurolta.
• puhuu jatkuvasti itselleen tärkeistä asioista.
• puheen intonaatio joko tasaista tai liioiteltua.
• käyttää ajan ilmaisuja väärin. Sanat kuten "eilen" voi tarkoittaa tiettyä ajanjaksoa ajassa taaksepäin.


Leikin taidot:

• ei osaa jakaa helposti.
• ei osaa leikkiä roolia tai kehittää juonta.
• vaikeus seurata pelien sääntöjä, kuten hippaa, piilosta tai jalkapalloa.
• vaikeus vuorotteluleikkeihin aikuisten kanssa, esim. pallon kopittelu, piilosilla.
• hyviä Legojen ja palapelien kanssa. (Itse sanoisin, että hienomotoriikan ongelmat vaikeuttavat näitä)
• haluaa leikkiä toistuvasti itsekseen.
• pelaa vain takaa-ajoa tai tappeluleikkiä muiden lasten kanssa.
• suosii todellista toimintaa roolileikkien sijaan.
• haluaa itse valita toiminnan, eikä pidä aikuisen ohjailusta.
• jotkut hermostuvat leikkikentällä leikkimiseen, varsinkin jos ei ole laitteita tai leluja.


Koulutaidot:

• Vaikeudet koulun pihalla. Voi näkyä levottomana käyttäytymisenä juuri ennen taukoja sekä välitunnin jälkeen luokassa.
• Vaikeudet käsialan, luovan kirjoittamisen, luetun ymmärtäminen, oikeinkirjoituksen ja matematiikan käsitteiden kanssa.
• seuraa vain itseään kiinnostavia asioita.
• Hyvä numeroiden, tieteen ja tietokoneiden kanssa.
• Tulkitsee aiheita/asioita omasta näkökulmastaan.
• Toimii vain kun itse haluaa ja joihinkin tehtäviin motivaatio ei riitä.
• kieltäytyy yhdenmukaistumasta/sopeutumasta joukkoon.


Motoriset taidot:

• hienomotoriikan vaikeudet hankaloittavat käytännön taitoja, kuten saksilla leikkaamista, piirtämistä ja käsityöt ovat vaikeita.
• karkeamotoriikan vaikeudet tekevät pyöräilyn, uinnin, pukeutumisen ja sääntö-pohjaisista ​​peleistä kuten jalkapallo vaikeaa. (suomentajan omakohtaista kokemusta - joskus karkeamotoriikan ongelmissa ei tunnu olevan järkeä; oma lapseni oppi nopeasti pyöräilemään, juoksee, ui ja hiihtää mielellään, mutta kompuroi, eikä meinaa pysyä normaalisti kävellessä pystyssä)


Aistitoiminnot:

• Monilla esiintyy aistiyliherkkyyttä mm. hajuja tai makuja kohtaan, ja siksi voivat kieltäytyä tietyistä elintarvikkeista. Toisilla on vähentynyt ruokahalu ja syövät vain kehoituksen saatuaan.
• Joillakin aistinvarainen tutkiskelu on myöhässä ja tarvitsevat edelleen tällaista leikkiä ja toimintaa enemmän kuin muut samanikäiset ja -kykyiset lapset.
• Jotkut välttävät tiettyjä aineita, erityisen tahmeaa tai märkää.
• Joillakin lapsilla on aistiyliherkkyyttä kovaan meluun. Toiset sivuuttavat kovan melun ja keskittyvät reunaääniin.
• Jotkut lapset eivät huomioi kipua, vaikka satuttaisivat itsensä pahastikin, ja näyttävät hädän merkkejä vasta todettuaan vammojen näkyvän esim. nähdessään verta


Samanlaisuus:

Tämä ei ole yleensä suuri ongelma semanttis-pragmaattisten lasten kanssa. Leikin tai piirtämisen liioittelu ovat yleensä merkki ahdistuksesta ja siitä, että jotain ympäristössä pitäisi muuttaa - kuten puheterapeutti, joka puhuu liikaa!


Yliaktiivisuus:

Tämän ominaisuuden jakavat muutkin lapset, joilla on oppimisvaikeuksia ja voi näin ollen sekoittaa diagnoosin.

Aluksi, kuitenkin, semanttisen-pragmaattisilla lapsilla on erittäin hyvää keskittymiskykyä (joskus liikaakin) itse valittuun toimintaan kuten piirrettyjen katselemiseen tai hiekka-vesi leikkeihin, mutta tulevat "yliaktiivisiksi" ohjatussa toiminnassa. Aktiivisuustasot yleensä kasvavat suoritettavien tehtävien vaativuuden, ympäristön vaatimusten ja epäonnistumisen odottamisen vuoksi. Yliaktiivisuus yleensä vähenee iän ja itsevarmuuden myötä, mutta vähenevät tuskin koskaan liikuntaa lisäämällä. Jotkut vanhemmat ovat löytäneet yhteyden elintarvikkeiden lisäaineiden ja yliaktiivisuuden välillä, ja vaikkakin ruokavaliokin voi auttaa, ongelmat harvoin ratkaistaan ​​tällä tavalla.


Semanttis-pragmaattisen lapsen auttaminen -

Sosiaalinen kehitys:

a. Tietty määrä ennustettavuutta vähentää ahdistusta

b. Anna yksinkertainen selitys muille lapsille luokassa (yleisopetuksessa).

c. Mahdollista työskentely pienissä ryhmissä tai pienessä luokassa.

d. Helpota vuorovaikutusta muiden lasten kanssa. Älä anna hänen jättäytyä pois leikeistä.

e. Anna selkeät säännöt siitä, miten käyttäydytään ilman tuomitsevaa arvostelua. Ei ole terveellistä kuulla jatkuvasti, että on "typerä" tai "tuhma". Kun ei tiedä mitä se on mitä teet väärin.

f. Jos hän ei selviydy ulkona, anna hänelle jotain erityistä tehtävää, kuten siistimistä tai esimerkiksi lajittelua koulun kirjastossa.

g. Jos hän lyö esteltynä/ahdisteltuna, saatat joutua seuraamaan häntä muutaman päivän, jos haluat lopettaa tämän. Vaikka hän ei ehkä tarkoituksella ollut aggressiivinen, hänellä ei ole riittävästi empatiaa tietääkseen miten kovaa lyö. Hänen käyttäytyminen voi olla vaaraksi muille lapsille.

h. Kannusta jakamiseen, tunnista ensin hänen tarpeensa, toiseksi pohtikaa yhdessä muiden nuorten tarpeita ja kolmanneksi vaadi häntä jakamaan.

i. Tee ruokailusta miellyttävä kokemus. Hän voi tarvita aikuisen istumaan hänen kanssaan.


Kieli

a. Tarjoa hänelle sopivaa keskustelu seuraa.

b. Anna aikaa vastata.

c. Huomioi nuoren kommunikointi vaikka se olisikin epäasianmukaista, ja vaikka hän ei voisikaan saada tahtoaan läpi.

d. Pyri opettamaam hänelle sopivampia strategioita

e. Pidä luokka mahdollisimman hyvässä järjestyksessä ja "melu" minimiin.

f. Varmista, että hän tietää mitä tehdä ja mitä tehdä seuraavaksi.

g. Jos haluat hänen seuraavan yleistä luokkaopetusta, varmista asia sanomalla hänen nimensä.

h. Kutsu vanhemmat kouluun viikoittain.

i. Puhu hitaasti yksinkertaisia ​​lauseita, älä pommita kysymyksillä. Kun hän esittää kysymyksen, varmista että vastaat hänelle kunnolla, ​​etkä vain jotain sanoja. Muuten voit olla kehittämässä häntä toistuvien kysymyksien tielle.

j. Jos haluat hänen toimittaa viestin perille kotiin (vaikka kuinka yksinkertaisen), kirjoita se ylös hänelle.

k. Käytä eleitä tai visuaalista rekvisiittaa, kun puhut uudesta aiheesta. Työskentele aina ensiksi yhteisen käytännön kokemuksen kautta. Tämä on keskeinen osa opetusta, jos tieto on yleistettävissä, eikä sitä voi ylikorostaa.

l. Ilmoita vanhemmille, mitä aiheita käytte läpi, jotta he voivat auttaa käytännön kokemuksen jakamisessa myös.

m. Koti-koulu päiväkirja auttaa keskustelua ja kirjoittamisen taitoja.

n. Jos hänen puheessaan ei ole järkeä, älä vastaa. Mieti, mitä hän mahtaa tarkoittaa sanoa. (Mikä on hänen aikeensa)

o. Pohdi, mitä lapsi mahtaa tarkoittaa, kun hän toistaa kaikuna aikuisten puhetta, esim. "Minusta tuntuu, että nyt alkaa olla myöhä", voi tarkoittaa "Adam on huolissaan. Adam ei ymmärrä". Toivottavasti tällainen kommentti, jos se vastaa nuoren ajattelua, auttaa häntä käyttämään oikeita sanoja seuraavalla kerralla ja vähentää kyselemistä.

s. Jos lapsi ottaa yhteyttä toiseen lapseen, on usein hyödyllistä pohtia, mitä toinen lapsi ajattelee, esim. "Adam haluaa kynän". "David sanoo, että se on minun".

q. Koska semanttis-pragmaattiset lapset ovat niin joustamattomia ajatuksissaan, sinun kannattaa virittää oma ajattelusi ensin. Jos sanot ensin, mitä he ajattelevat, sitten lapsi paljon todennäköisemmin kuuntelee sinua. Sitten voit vaihtaa siihen, mitä itse haluat sanoa. Vältä aloittamasta tilannetta kysymyksellä: - esim. "Mitä tapahtuu Peter?" ilmaisee tunteitasi, eikä vastaa siihen, mitä lapsi ajattelee. Sanojesi sovittamista lapsen ajatuksiin kutsutaan kartoittamiseksi (mapping). Mielestämme kartoituksen avulla nuori voi rakentaa sanastoonsa hyödyllisiä sanoja, joilla pitäisi olla merkitys. Jos sanoilla on merkitys, sitten niitä voi käyttää paljon joustavammin.

r. Käytä paljon sanoja, joita lapsi pitää vaikeina. Kiinnitä erityistä huomiota opetuksen vastakohtiin - kuten antaa / ottaa, yläkerta / alakerta

s. Valitse 2 tai 3 sanaa viikossa ja pyydä vanhempia tekemään samoin. Valitse sanat puhekielestä, erityisesti tilaa, määrää, henkilökohtaisia ​​tuntemuksia ja aikaa tarkoittavia sanoja.

t. Vältä sarkasmia. Selitä, jos niin teet.

u. Ole varovainen, kun sanot "X ei ole hyväksi sinulle" (hän ​​ei ehkä koskaan syö samaa uudelleen!)

V. Jos teette "uutisia" koulutyönä, kannusta häntä tuomaan visuaalista rekvisiittaa. Kuvat auttavat häntä puhumaan "siellä ja silloin".


Leikkitaidot

a. Kannusta aistien tutkimiseen ja "kotileikkien" leikkimiseen

b. Auta häntä leikin muuntelemiseen, pois ennalta määrätyistä rutiineista

c. Auta lasta vuorovaikutuksessa leikkipaikalla.

d. Helpota roolileikkejä tosielämän kokemuksiin liittyvällä tarpeistolla, esimerkiksi leikkikää uudelleen hänen synttäreitä tai McDonaldsissa käyntiä käyttäen tyhjiä laatikoita jne..

e. Helpota luovaa piirtämistä ja rakentamista - jälleen tosielämästä paikkoja, jossa vierailtu, valokuvia tai videotallenteita.

f. Aloita ryhmätoiminta, kuten tarinan kerronta tai riimittely, toiminnalla jolla hänen kiinnostuksensa herää heti.

g. Helpota vuorottelu- ja ennakointipelejä lapsikeskeisellä leikillä.

h. Kannusta yksinkertaisien sääntöpelien leikkimiseen, kuten piilosilla.


Apua oppimiseen:

a. Älä anna hänen muistitaitojen pettää itseäsi. Varmista, että hän oikeasti "ymmärtää".

b. Käytä hänen visuaalisia taitoja ja järjestelmällisyyttä ymmärryksen kehittämiseen.

c. Erityistä tukea käsialan kanssa.

d. Auta häntä kirjoittamaan lauseita sen perusteella, mitä nuori on juuri tehnyt - esim. kirjoittamalla käytännön tapahtumista järjestyksessä.

e. Jos hänellä on pakkomielteenomaisia tai erityisiä mielenkiinnonkohteita, sen sijaan ettei niitä otettaisi huomioon, voisi olla mahdollista hyödyntää niitä niin, että hän yhdistää tämän avulla hyödyllistä tietoa.

f. Oikeinkirjoitus säännöt - opetetaan systemaattisesti.

g. Lukeminen - auta ymmärtämisessä lukemalla tarina lapselle ensin ja sitten keskustelkaa tekstistä ja tee kysymyksiä, jotka vaativat häntä päättelemään tai ennustamaan, mutta ole valmis antamaan hänelle vastaus. Lopuksi, pyydä lasta lukemaan tarina sinulle.

h. Anna hänen lukea kirjoja, jotka ovat yli hänen ymmärtämisen tason. Jos hänellä on hyperleksia, niin hän tuntee itsensä yhtä hyväksi kuin muut lapset luokassa.

i. Jos lukeminen on vaikeaa, tee hänelle oma lukukirja valokuvien kanssa, joka perustuu häneen itseensä ja hänen perheeseensä.

j. Anna vapautus aineessa, joka voi olla liian monimutkainen, esimerkiksi uskonnolliset tai historian tehtävät. Esimerkiksi aiheet kuten "muinaiset roomalaiset" eivät ehkä ole järkeviä, jos hän ei ymmärrä, mitä "viime viikolla" tarkoittaa.


Matematiikka:

a. Auta häntä kääntämään matemaattisia ongelmia, kuten "Jos minulla on kaksi makeista ja annat minulle kaksi" osaksi korkeamman tason esitystapaa esim. 2 + 2 (varmista, että hän ymmärtää yhteyden).

b. Selitä symbolit + Jos nämä ovat vaikeita hänelle, anna hänen tehdä omat merkintänsä ja muutetaan ne asteittain.

c. Systemaattinen apu "aikaan" perustuvista koulun rutiineista. Varmista, että sinulla on numerollinen kello (yksi viisari kerrallaan).

d. Rahan arvon (oikea raha). Anna hänelle taskurahaa kun hän on tarpeeksi vanha.

e. Varmista, että hän ymmärtää sanojen eron:
• muutama / monta
• enemmän / enemmän kuin
• jokainen / kaikki / molemmat
• kuinka monta / lukumäärä
• kisa / kissa ym. sanat jotka ovat lähellä toisiaan lausuttuna/kirjoitusasultaan

f. Jos ongelmia kymmenjärjestelmän käsitteissä, hän voi tarvita erityistä apua ymmärtämään käsitteitä kuten yksitoista (yksi kymmentä yksi) tai kaksikymmentä kolme (kaksi kymmentä kolme) jne.

g. Hän saattaa tarvita ylimääräistä apua arviointiin ja mittaamiseen.


Itsetunto:

Etsi jotain, mitä hän osaa paremmin kuin muut ryhmässä. Jos hänestä voi tulla luokan taiteilija tai atk-asiantuntija, niin hän saa arvostusta ikäisiltään.


Vilkaisu Aspergerin Syndroomaan

Psykiatrit ovat vuosia väitelleet kuinka luokitella ja jaotella laaja-alaisia kehityksen häiriöitä (Pervasive Developmental Disorder /PDD). Laaja-alaiset kehityksen häiriöt sisältävät monia erityisiä kehityksen häiriöitä (Specific developmental disorder /SPD). Henkilöillä, joilla on PDD, on ongelmia sosiaalisen vuorovaikutuksen kanssa ja usein esiintyy viivettä muillakin alueilla. Näitä ovat kielenkehitys, asioiden rinnastaminen, mielikuvitusta vaativa toiminta ja älyllinen toiminta. Ongelmien vakavuus voi vaihdella valtavasti riippuen PDD:n muodosta. Autismi on PDD:n vaikeampia muotoja. Lapsella, jolla on Autismi, on vaikeuksia muiden ihmisten kanssa. Hänellä on usein viivästynyt puheenkehitys tai puhe ei ole kehittynyt lainkaan. Joskus hän voi olla kehitysvammainen. Aspergerit taas ovat PDD:n lievemmästä päästä. Aspergereilla on yleensä normaali älykkyys ja normaali aikainen kielenkehitys. Kuitenkin heillä ilmenee vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja sanattomassa viestinnässä. Käytös voi olla hyvin rutiineihin sitoutunutta tai itseään toistavaa.

Pieni lapsi: Päiväkoti-ikäisellä lapsella voi näkyä ongelmia ymmärtää sosiaalisen kanssakäymisen perusteita. Hänen voi olla vaikeaa ymmärtää sosiaalisia vihjeitä. Hän voi haluta ystäviä, muttei osaa ystävystyä tai säilyttää ystävyyttä.

Peruskouluikäinen lapsi: Usein kuulee lauseen "huonot käytännön kielen taidot" (“poor pragmatic language skills”). Tämä tarkoittaa, ettei lapsi osaa käyttää oikeaa äänensävyä tai voimakkuutta. Hän voi seistä liian lähellä, tai hänellä on huono katsekontakti. Hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää ikään sopivaa huumoria ja slangi-ilmauksia. Voi olla kömpelyyttä ja ongelmia ymmärtää näkemäänsä. Oppimisvaikeudet, niin pienen pienet kuin isommatkin, ovat yleisiä. Lapsi voi juuttua yhteen tiettyyn aiheiseen ja pitkästyttää toisia usein toistuvalla tai itseään toistavalla puhumisella, vaikka toiset lapset olisivat antaneet selvän merkin siitä, ettei aihe heitä enää kiinnosta. Joillakin lapsilla on vaikeuksia sietää normaalin päivärytmin muutoksia. Muutokset normaaliin rytmiin tulee esittää hienovaraisesti vähitellen.

Nuori: Tämä voi olla vaikein ikäkausi Aspergerin kanssa. Ne, joilla on lievimmät oireet, saattavat tulla tutkittaviksi vasta yläasteikäisinä. Teini-ikäisten sosiaaliset vaatimukset ovat monimutkaisempia. Hienovaraistenkin sosiaalisten vivahteiden ymmärtäminen tulee tärkeäksi. Joillakin voi näkyä kasvavaa vastustavaa tai agressiivista käyttäytymistä. Asperger-nuorella on vaikeus ymmärtää ketkä hänen ikätovereistaan haluavat olla hänen ystäviään. Sosiaalisesti marginaalinen poika saattaa yrittää treffeille luokan suosituimman tytön kanssa. Hänen yrityksensä luultavasti torjutaan. Hän ei ymmärrä, että joku toinen tyttö saattaisi hyväksyä hänen pyyntönsä. Sosiaalisen naiiviutensa vuoksi, hän ei huomaa kun joku yrittää hyötyä hänestä. Hän voi olla erityisen haavoittuvainen manipuloinnille ja ikätovereiden painostukselle.

Aikuinen: Aspergerista aikuisiällä on vähemmän tietoa. Osa, joilla Asperger on lievempi, ovat oppineet kompensoimaan ongelmaansa. Heitä tuskin huomaakaan toisten joukosta. He menevät naimisiin, hankkivat työpaikan ja lapsia. Toiset Aspergerit elävät eristyneinä jatkuvien huomattavien sosiaalisten ja työelämään liittyvien vaikeuksien kanssa. Aspergerit pärjäävät usein hyvin työssä, joka edellyttää teknistä osaamista ja vähän sosiaalisia taitoja. TOiset pärjäävät hyvin ennakoitavassa itseään toistavassa työssä. Toiset nauttivat saadessaan ratkoa monimutkaisia teknisiä ongelmia.
Artikkelin kirjoittaja kertoo: Tunsin miehen, jolla oli monia Aspergerin piirteitä. Hän asui äitinsä kanssa ja hänellä oli hyvin vähän sosiaalisia kontakteja. Kun hän vieraili sukulaisensa luona, hän ei näyttänyt osaavan kyläilemisen taitoja. Kun hänen sukulaisensa kertoi miten hänen tulisi käyttäytyä, hän oppi olemaan kylässä. Hän ei kuitenkaan osannut yleistää tätä saamaansa neuvoa muihin kyläily tilanteisiin. Mies oli ammatiltaan psykologi, mutta hänen työnsä oli toimia neuvovana asiantuntijana, ei suorassa kontaktissa asiakkaiden kanssa.

Muut vaikeudet: Aspergereilla voi esiintyä oppimisvaikeuksia ja tarkkaavaisuushäiriötä. Usein monet lapset ja nuoret ovat ensin saaneet ADHD-diagnoosin Aspergerin sijaan. Monilla tarkkaavaisuushäiriöisillä voi toki olla ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta pääongelma heillä on tarkkaavaisuuden, ylivilkkauden/hyperaktiivisuuden ja impulsiivisuuden kanssa. Aspergereilla sosiaalinen "kömpelyys" (awkwardness) on suurempi huolenaihe. Nuorina Aspergerit alkavat tiedostamaan oman erilaisuutensa. Tämä voi johtaa masennukseen ja levottomuuteen. Masennus voi jatkua aikuisikään.

---

Päätän käännökseni tähän. Artikkelin kääntäminen kokonaisuudessaan jäi vieläkin kesken, mutta en näe tarpeelliseksi kääntää loppua. Artikkelin loppu käsittelee Aspergerin hoitoa, niin lääkehoitoa, terapioita, kuin muita tukitoimia. Tältä osin ymmärtääkseni asiat eroavat melkoisesti meillä Suomessa verrattuna Yhdysvaltoihin.